Linnan herraksi – presidentinlinnaan

Kolumni julkaistu Keskisuomalaisessa 3.2.2024
Presidentinlinnan pihamaalle jäi kaksi ehdokasta kamppailemaan linnan herruudesta. Molemmat haluavat asemaan, jossa johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa ja toimii myös puolustusvoimien ylipäällikkönä. Presidentti nimittää myös eräät korkeimmat virkamiehet.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on juuri nyt kovaa valuuttaa. Molemmat ehdokkaat mainostavat olevansa raudanlujia ammattilaisia. Tosin kokemuksen tai osaamisen puutetta ovat korvaamassa lukuisat asiantuntijaorganisaatiot ja sadat virkamiehet ministeriöissä.
Poliittisissa tehtävissä arvomaailma määrittää suunnan tai ainakin ohjaa ratkaisujen taustalla. Niin myös presidentin tehtävässä. Ja erityisesti juuri siinä tehtävässä toimitaan suomalaisen yhteiskunnan arvomaailman johtajana. Suunnan näyttäjänä, mihin suuntaan eduskunnan, ministeriöiden ja kansalaisten tulisi kulkea ja mitä arvoja tulisi edistää.
Henkilökohtaisesti en ole huolissani, riittääkö asiaosaaminen tai kokemus. Enemmän laitan painoarvoa sille, mitä toteutunut historia kertoo henkilöistä heidän kiivetessään yhä vastuullisempiin tehtäviin.
”Konsulipalvelulaki ei sovellu näihin tapauksiin, ei laisinkaan”, totesi pöytäkirjojen mukaan silloinen pääministeri Antti Rinne (sd.). Silloinen ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) päätti toimia omien arvojensa ohjaamana, Suojelupoliisin ja turvallisuusviranomaisten ilmoittamista turvallisuusriskeistä välittämättä. Hän ohitti koko virkamieskunnan, nimesi hänelle sopivan ulkopuolisen erityisavustajan ja antoi salatun toimeksiannon kuljettaa ISIS-terroristijärjestön jäseniä Suomeen.
Haavisto joutui ottamaan ministeriön ulkopuolisen avustajan, koska virkamiehet olivat huolissaan Suomen ja osallistuvien virkamiesten turvallisuudesta eivätkä halunneet edistää erittäin väkivaltaisen ISIS-terroristijärjestön jäsenten kotiuttamista, kun kyse ei ollut myöskään kaappaustilanteesta. Mielipide-erojen vuoksi ministeri Haavisto määräsi alaisiaan valmistelemaan Pasi Tuomisen pois konsulipäällikön tehtävästä.
Eli heitetään ne virkamiehet sivuun, jotka eivät toimi saman arvomaailman mukaisesti, vaikka kyseessä on myös kansallinen turvallisuus.
Joten Keskusrikospoliisi kuuli Haavistoa rikoksesta epäiltynä. ”Haaviston menettelyä on pidettävä hallintolain vastaisena ja siten moitittavana, mutta ministerin korotettu syytekynnys ei ylity”.
Normaali virkamies olisi saanut sekä syytteen että rangaistuksen toimiessaan lain vastaisesti. Mutta ministeri luikahti. Presidenttipeliin.
Minä lasken nyt kynän pöydälle. Sinun vuorosi. Keskustellaan presidenttiehdokkaista. Ei haukkuen, vaan faktoilla.
