Jo saapui armas aika – ja vaalit valheineen

Kolumni julkaistu Keskisuomalaisessa 6.6.2026
Suvivirsi on osa suomalaisen kansan sielua, ollut jo usean sukupolven ajan. Se ei uhkaa ketään – ellei joku koe koivun hiirenkorvien olevan ideologinen loukkaus. Laulu kertoo vain sen, minkä jokainen näkee: valo voittaa pimeyden.
Silti aina löytyy joku, joka valittaa siitäkin ja haluaa aiheuttaa muille mielipahaa, aivan kuin lähettääkseen räntäsateen juhannukseksi.
Ehkä ongelma ei ole virsi, vaan se, että kevät tulee joka vuosi ilman että se kysyy lupaa kaikilta vähemmistöiltä ja heidän avukseen kyhätyiltä, maalaisjärkensä hukanneilta ”tasa-arvolautakunnilta”.
Suven saapuessa pidäteltiin hengitystä. SDP kertoo vihdoin talouslinjauksistaan puoluekokouksessaan. Ei kannata pidätellä hengitystä.
Vastausta ei löytynyt, vaikka päässä oli älylasit ja niistä kaikki maailman viisaus saatavilla. SDP:n vastaus oli ummehtunut innovaatio: ”leikataan epäluottamuksesta”. Opposition kirkkain johtotähti ei pysty esittämään mitään todellista konkretiaa.
”Epäluottamus” laitetaan budjettikirjaan euroina, josta leikataan?. Se on vähän kuin yrittäisi maksaa laskut pelkällä huokailulla ja toivoa, että kassakone liikuttuu. Marinin juhlat on juhlittu, valtion velan pelkkä korko on niiden päätösten jäljiltä kolminkertaistunut ja on nyt yli 3 000 000 000 euroa.
Ja sen päälle tulevat tietysti ne varsinaiset säästövelvoitteet, joita SDP kohdentaa veroina yrityksille tai ”jollekin toiselle maksumiehelle”. Ne säästövelvoitteet ovat seuraavalla yhtä isoja kuin nykyiselläkin hallituksella. Yli 10 miljardia euroa – jossa 100 miljoonaa on taskuraha.
Paljon menee makkaraa vaaliteltoilla ensi talvena, kun tätä ”mistä ne rahat oikeasti otetaan” kysymystä väistellään. Ja todellista vastausta SDP:n teltalta ei saa kannatuksen menettämisen pelossa silloinkaan.
Helsingissä heiluu lehdistön ja kulttuurin rakennusten katoilla sateenkaaren värit. Kehä kolmosen sisäpuolella on pride-kuukausi menossa, jonka vuoksi ne liput liehuvat.
Tänään, kun tätä kolumnia kirjoitan, muualla Suomessa juhlitaan Puolustusvoimien lippujuhlapäivää. Silloin voisi hetkeksi pysähtyä muistamaan mikä on se ainoa lippu, joka suomalaiset on koskaan yhdistänyt.
Maanantaina, jääkiekko ja maailmanmestaruus, niitä Suomen lippuja oli Helsingin katukuvassa kymmeniä tuhansia. Kaunis, isänmaallinen näky, johon vasemmistomedia ei uskaltanut liittää omaa ajatteluaan ja pilata tunnelmaa, kuten heillä on jo tapana tehdä itsenäisyyspäivän osalta.
Sateenkaari on kaunis, mutta harhainen ilmiö taivaalla. Siniristi pihassa kertoo, mitkä ne realismin oikeat värit ovat. Joita voi ihastella. Suomeksi.
